Hörpin juuri aamukahvia. Se on päivän tärkein ateria minulle, kun verensokerit ovat yön jäljiltä todella alhaalla. Kuulin kaksi autonoven paukahdusta. Kurkistin ikkunasta. Maija seisoi pihassani! Aamutamineissani tallustin ulko-ovelle. Portin takana oli virkapukuinen ja siviilipukuinen poliisi. Tiesin, että rikospoliisista oli kyse. "Mitä poliisit tekevät tähän aikaan aamusta porttini takana?" sain kysyttyä, kun kahvi ja ruisleipä olivat saaneet minut jo sen verran hereille. "Tulimme hakemaan sinulta kahden yrityksen papereita." vastasi siviilipukuinen poliisi. Kerroin yritysten nimet ja sain nyökkäyksen.

Edellisenä päivänä minulle oli soitettu kehitysvammaisten ylläpitämästä Matkahuollosta: "Pirjo, lähettämäsi paketti on tullut takaisin." Olin sen lähettänyt kolme viikkoa sitten. Vastasin, että mietin asiaa illan. Olin tehnyt tilintarkastuksen kahteen saman omistajapohjan hallitsemaan yritykseen ja papereiden valossa yritysten taloustilanne näytti todella surkealta. En keksinyt muuta keinoa saada työlleni vastinetta kuin lähettämisen jälkivaatimuksella Matkahuollon kautta. Muuten eivät markat koskaan kirstuuni kilahtaisi. Yrityksillä ei ollut rahaa noutaa lähetyksiä, joten lähetys palautui määräajan jälkeen. Nohevat yrittäjät laittoivat rikospoliisin asialle. Ratkaisu se oli tuokin rahattomuudelle ja samalla melkoista yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä.

Ammattitilintarkastajan työ oli mielenkiintoista ja samalla myös hyvin intiimiä keskustelua papereitten ja yrittäjien kesken. Monella yrityksellä oli ongelmia 1990-luvun laman jälkeenkin. Olin jostain syystä saanut maineen kilttinä tilintarkastajana, vaikka raporttini tarrasivatkin kipeisiin ongelmakohtiin. Minua oli helppo lähestyä, mutta kaikki asiakkaat eivät oivaltaneet, että minunkin palvelukseni maksavat. Paljon jäi saamatta, kun samaan aikaan perintätoimiston ihminen sairastui burnouttiin. Elettiin 2000-luvun alkuvuosia.

"Kyllä, olen tehnyt tilintarkastuksen kyseisiin yrityksiin." vastasin poliiseille. Kerroin, että minulle oli soitettu Matkahuollosta edellisenä päivänä ja selvitin myös sen, miksi olin laittanut jälkivaatimuksella paperit eteenpäin. Huolestuneena kysyin poliiseilta, että kun teillä on oikeus hakea paperit, niin miten minun saamisieni nyt käy? Rikospoliisi katsoi minua portin takaa silmiin ja sanoi: "Me haemme paperit tänään, mutta emme luovuta niitä ennenkuin sinä olet saanut tarkastuksesta rahasi." Lupasin ilmoittaa rahojen saapumisesta tililleni.

"Kiitos," En keksinyt siihen tilanteeseen monisanaisempaa vastausta. Pala kurkussani oli liian suuri. Olen väittänyt, että Suomessa ei ole minkäänlaista oikeutta, mutta tässä tilanteessa tunsin oikeuden olevan puolellani. Ehkä yritysten taustalla oli jotain, joka havahdutti myös rikospoliisin? Pakollinen matka Maijalla oli kuitenkin ajettava rikosilmoituksen takia. Sain rahat nopeasti tililleni ja siltä osin talouteni menot tulivat taas paikatuksi. Kiitos yrittäjien tajunnan tason laskun. Paperit olivat hyvässä tallessa maksuun asti.

Pari vuotta myöhemmin eräs kirjanpitoasiakas teki yritystäni vastaan rikosilmoituksen. Yrityksellä oli rästejä noin 4.500 markan edestä. Syytteeseen oli koottu monenlaisia väitteitä, jotka kuulustelussa seuraava kirjanpitäjä kumosi. Viimeisin väite oli ylisuuri laskutukseni. Poliisi vertasi sitä alueen kirjanpitäjien laskutukseen ja totesi, että syyte on aiheeton. Saatavani olivat siis aiheellisia, mutta ovat tänäkin päivänä vielä maksamatta.

Maijalla olisi asiaa jonkun muun pihaan. Säästän kuitenkin verovaroja tältä osin ja nielen karvaan rahallisen tappioni.