Raatteentie3.jpg

Sain viettää vuoden 2013 juhannusviikon Suomussalmella ja eteeni tuotiin koskettavat tapahtumat lähihistoriasta, jos sitten sain tuta kalastuksen kirotkin. Jouduin soutajan paikalle ja siihen ei koskaan istuteta parasta miestä saati sitten naista. Kun käskystä huopasin, niin kohta pitikin soutaa. Koskaan ei osunut kohdalleen, paitsi airo verkkoon vähän väliä.  Mato-ongella onnistuin saamaan ahvenia. Pitkä vapa heitti ahvenen joskus toiselle puolelle venettä tai sitten keulassa istuvan kasvoille. Aiemmat kymmenvuotiaan kalastustaitoni olivat selvästi ruostuneet. Onneksi en joutunut perkaamaan saalistani. Paistetut ahvenet toivat lapsuuden muistot elävästi mieleen. Onkiretket papan kanssa ja mummon paistamat herkulliset ahvenet. Taito oli paistajalla hyppysissä tälläkin kertaa.

AatonKalansaalis1.jpg

PannunHerkkuja.jpg

Juhannukseen kuuluu tietysti juhannustanssit ja kellohame sai melkoista pyöritystä paikallisen tanssitalon parketilla. Voi sitä valssin keinuntaa ja fuskun joustoa ja kuvioita. Nautin tanssimisesta täysin rinnoin. Vaihtopusero olisi ollut tarpeen. Juhannuspäivä oli lämmin ja sali täynnä pyörähtelijöitä. Minulla oli tanssittaja omasta takaa ja se takasi varman viennin koko illaksi. Ehdin havaita tauolla paikallisen peräkylän poikien rivistön ja miettiä, että monet miehet viettävät näillä seuduilla yksinäisiä iltoja. Osa varmaan vasten omaa tahtoaankin.

Niittyvilloja2.jpg

Olen aina halunnut kerätä niittyvilloja ja nyt minulle tarjoutui siihen erinomainen tilaisuus. Kävelin pitkät lenkit ja välillä poikkesin tien sivuun. Sain kuivattavaksi melkoisen kimpun. Niittyvillojen aika alkoi olla hieman ohitse, mutta onneksi löytyi vielä koossapysyviäkin. Matkalla törmäsin poroihin. Oli aika puhuttelevaa tavata luonnoneläimiä läheltä niiden omilla asuinsijoillaan. Porot ovat selvästi tottuneet turisteihin. Autoja ne eivät hätkähtäneet ollenkaan, ehkä kuitenkin hieman tiellä kulkevaa yksinäistä tallustajaa. Pikkuporolle tuli nälkä keskellä tietä ja sain mahdollisuuden kuvata hetken rauhassa.

Poroja3.jpg

Vieraanvarainen isäntäni halusi esitellä minulle Suomussalmen historiaa. Kiersimme kaikki mahdolliset muistomerkit ja saavuimme viimeinen Raatteentien muistomerkille. Historia ei ollut koulussa lempiaineitani, joten sukelsin eteenpäin täysin avoimin mielin. Esitteestä luin jälkeenpäin, että Raatteentiellä käytiin yksi merkittävimmistä Talvisodan ratkaisutaisteluista. Suomussalmelle hyökänneiden neuvostoliittolaisten joukkojen tarkoituksena oli katkaista Suomi. Korsuorkesterin laulu Raattentie kertoo asian varsin elävästi. (Kopioi allaoleva linkki ja kuuntele video tai lue laulu kursivoidusta tekstistä.)

https://www.youtube.com/watch?v=2nPIeoeWmKk
 
(Raatteentie

Suomeen tuli Raatteentietä kutsumaton sakki,
ilman viisumia päässään outo piippalakki.
Pakkasessa umpihankeen loppui ponnistukset,
kotiin oli unohtunut lapaset ja sukset.
Ouluun oli suunniteltu suuret tulojuhlat,
mut ensin pittää poistaa nuo suomalaiset tsuhnat.
Sitten päästään juhlimahan vallattua maata,
tähtiorkesteri soittaa: "Dobrii stolisnaadaa..."

Kertosäe:
Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
siihen oli kirjoitettu: "Tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
tämä maa me vallataan, tääl ei asu kettään.

Aurinkokin länteen laski, pohjoistuuli vaivas.
Kaalisoppa pakkiin jäätyi, kirkas oli taivas.
Joku huusi: "Mitä jos myö lähettäiskii kottiin,
ollaan umpijäässä, lisäks tallusteltu mottiin."
Tuli viimein Raatteentielle hiljaisuus ja rauha.
Puomi on taas alhaalla, ei aseet enää pauhaa.
Korpi itkee muistojaan, on siitä monta vuotta.
Suomi on taas on vapaa maa, taisteltu ei suotta.

Kertosäe 2x

Raatteen, Raatteen raja sekä puomi,
siihen on nyt kirjoitettu: "EU ja Suomi".
Hoitamaton talvitie, ja ympärillä mettää,
Suomeen jäätiin koko sakki, palannu ei kettää.)

Kävelimme kohti Raatteentien muistomerkkiä, talvisodan monumenttia. En ollut saanut minkäänlaista ennakkovaroitusta tulevasta. Etenimme keskelle kiviä vaskikelloja kohden. Muistan tuon hetken paremmin kuin eilisen päivän. Tunne valtasi minut totaalisesti. Unohdin kaiken muun ympäriltäni, sotilasmestarinkin. Rinta oli pakahtua tunnemyrskyyn. Kyyneleet nousivat silmiin. Hiljainen viesti sodan mielettömyydestä soi korvissani.

Talvisodan monumentin suunnittelija on pystynyt saavuttamaan tapahtumien raadolliset hetket ja jättänyt ne jälkipolvienkin koettavaksi. Mikään aikaisemmin näkemäni muistomerkki ei ole saanut sisälläni aikaan niin valtavaa tunnemyrskyä. Raatteentie jätti sisimpääni lähtemättömän jäljen. Tuntui kuin jokainen kivi olisi halunnut huutaa käydyn sodan mielettömyyttä. Sata ja viisi päivää. Yksikin oli liikaa!

RaatteenTie6.jpg

RaatteenTie1.jpg

FDSC00230.jpg

Muistomerkki on kunnianosoitus veteraaneille ja sodassa 1939 - 1940 olleille sekä sodasta kärsineille. Kivet kuvaavat Talvisodassa Suomussalmen taisteluissa kaatuneita suomalaisia ja neuvostoarmeijan sotilaita. Muistomerkin on suunnitellut Erkki Pullinen.

Sodanjälkeinen sukupolvi, johon itsekin lukeudun, ei voi käsittää kuin pienen siivun siitä, mitä vanhempamme ja meidän isovanhempamme ovat joutuneet kokemaan. Elämme vieläkin sodan varjoissa. Olemme siirtäneet tapahtumia sukupolvilta toiselle. Käsittelemättöminä. Puhumattomina. Toivottavasti joku jälkeläisistämme pystyy katkaisemaan kauhua ja pelkoa aiheuttaneiden tapahtumien ketjun.

PAkkuSimahti1.jpg

Käänsimme Audin keulan kohti Kanta-Hämettä. Getzini oli närkästynyt viikon yksinolosta ja akku oli sanonut yhteistyösopimuksen kanssani irti. Kaikkea mahdollista kikkaa yritettiin, jotta olisin voinut jatkaa matkaani kotiin. Mikään ei tepsinyt. Uuden akun osto oli edessä. Aika pieniltä tuntuivat autoon liittyvät murheet, vaikka kotiin olikin olevinaan jo kiire. Kotimatkalla kertasin viikon tapahtumia. Olen niihin palannut monesti senkin jälkeen. Palasin vieläkin.