Pakkahuoneen hämärään saliin riensi iloista, vanhempaa väkeä tasaisena virtana. Päivähypyt kokoavat tanssijoita laajalta alueelta.  Ovesta astui pitkää ja pätkää, hoikkaa ja vähän tuhdimpaa tallaajaa. Retongit heilahtelivat ja aistin partaveden tuoksun. Juna oli kiidättänyt Retrotytöt mukaan Mansen karkeloihin.  Pihatyöt ja klapihommat oli tehty. Ehti jo pyörähtelemään parketilla.

   Tanssiorkesteri Focuksen rytmit ja Sakke Kotilainen siivittivät päivän askeleita.  Tanssiin haku alkoi verkkaisesti. Osa miehistä etsi turvallista ja tuttua daamia. Osa taas käveli naisrivistön edessä mittaillen katseillaan tarjokkaita.  Se on se hetki, jolloin haluaisin vajota maan alle! Odotan naistentunnin alkua aina kuin kuuta nousevaa. Silloin en ota miehestä mittaa vaan haen. Tällä reissulla olin päättänyt kiitostanssien sijaan kumartaa muutamaa tuntematonta parkettien partaveistä.                            

   Ensimmäiset tahdit eivät vielä edes kajahtaneet, kun naiset syöksyivät kohti odottavia urhoja. Minä raukka seisoin vielä lähtökuopissa. Seuraavaan hakuun osasin jo varautua. Aikailu ei kannata. Matkalta ne näyttävät toiset jo nappaavan uuden tanssittajan.

-          Taidat olla täällä ensimmäistä kertaa? katsoi mies kysyvästi silmiin ja aloitti viennin.

-          Olen minä muutaman kerran täällä pyörähtänyt, vastasin.

-          On niin paljon noita tuttuja haettavia, kun on monia vuosia täällä käynyt. Pitäisi tietenkin aina huomioida uudet tulijat. Olipa kiva tanssia kanssasi.

   Mies saatteli minut paikalleen selvästi hyväksyvä hymy kasvoillaan. Taidan pikkuhiljaa päästä vakiokaartiin. Ehdin pokata naistentunnilla monta uutta viejää.  Seuraava miestenhaku oli osaltani buukattu täyteen. Näinhän tuo meininki tanssipaikoilla toimii. Valssille kiiruhtikin sitten eteeni kaksi hakijaa. Ota ja jätä, vaikeita valintoja on pakko toisinaan tehdä, parketillakin. Joskus viedään vain vierestä.

    Keskityin tanssittavaan musiikkiin ja vientiin. Toisten tanssijoiden pälyileminen sekoittaa aina omat askeleet. Silmäni tapasivat silti yksin istuvan miehen. Hän vaikutti nuoremmalta kuin moni paikan veteraani-iän saavuttanut. Charmikas, mustiin pukeutunut herrasmies seurasi leppoisasti parketilla pyörijöitä.   Olipa harmi, kun en huomannut häntä naistentunnin kaaoksessa! Toista tilaisuutta ei enää tule. Humppa jatkui ja partneri saatteli minut kohteliaasti naisten rivistöön. Ennen kuin seuraavan tanssin tahdit täyttivät salin, käveli herrasmies määrätietoisesti suoraan eteeni.  Katsoi syvälle silmiini ja ojensi kätensä.

-          Ehdinpäs minä sentään toisella kertaa!

    Soittaja loihti haitaristaan tangon tummat sävelet. Tunsin miehen vartalon ja varman otteen. Olin sylissä, turvallisesti ja luontevasti. Luulin, etten voisi kokea tätä enää milloinkaan. Tango kuljetti meitä, matalalla ja pitkin askelin. Hämmennyin tunteesta ja tunnelmasta. Ensimmäinen ”Ohi Ohi -vienti” meni minulta totaalisesti ohi, nopein vaihtoaskelin. Taisin hätäisesti pyytää anteeksi. Pitäisihän minun tuo nyt jo osata. Toivoin tanssin jatkuvan tavallista pidempään! Ensimmäisen kerran vuoteen pystyin nauttimaan tangosta. Miehen ote oli hämmentävän turvallinen, varma ja kuitenkin antoi minulle tilaa. Tunsin lämmön sisälläni. Katsoin syvälle silmiin ja kiitin.  Kostein silmin ojensin käteni seuraavalle ja nautin jokaisesta hetkestä Päivähyppyjen viimeiseen tahtiin asti.

Hyppäsin Pieksämäen junaan yhtä lisäaskelta rikkaampana.